maanantai 25. helmikuuta 2013

Metsänvihreää

Tiesin lauantaina olevani jälleen kuusi tuntia auton kyydissä, osan matkasta kyllä pimeässä, jolloin en kudo. Valoisalle ajalle varasin ihan perusneuletta, jota olisi helppo neuloa matkalla. Ei tarvitse mukaan monenlaista apuvälinettä tai montaa lankakerää. Mennessä sainkin toisen metsänvihreän sukan melko pitkälle kudottua. Huomasin jättäneeni sakset kotiin työkalupussukastani, joten jouduin raitalankaa kieputtamaan jonkin verran, mutta lopulta sain pysähdyspaikalta kuskilta apua ja langan poikki. Minun sormivoimin lanka ei katkennut, vaan tuntui pureutuvan sormiin. Paluumatkalla olikin neulonta-aikaa huomattavasti vähemmän, joten sukka ei kovin paljon edistynyt. En halunnut häiritä opissa olleita kuskeja valolla, joten käytin matkan pimeän osuuden torkkumiseen. Sunnuntai meni muissa puuhissa, joten viimeistelin sukat sitten tänä aamuna.
Sukista tuli sitten kokoa suuremmat kuin piti, joten ovat miehelleni isot. En kuitenkaan viitsinyt purkaa ylimääräistä, kun tämä ei oikein hänen värinsä ole. Jos joku 43 jalkainen on vailla sukkia, niin näistä voisi neuvotella. Väri on hieman kirkkaampi kuin tässä hangella otetussa kuvassa. Kuulemma semmoinen armeijanvihreä sanoivat perheen miesväki.

Malli: oma miesten perussukka, koko 43
Lanka: Novita Jussi, väri 890, paino 138 g
Puikot: Nro 3,25 ruusupuiset.

8 kommenttia:

  1. Upeat ja ihanan väriset sukat. Rakastan vihreää.

    VastaaPoista
  2. Mä kudon pimeässä autossaotsalampu kanssa ;) ei häiritse ainakaan meidän kuskia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onkin vasta opettelevat kuskit (ei vielä korttia), joita en halunnut häiritä takapenkillä vilkkuvan valon kanssa.

      Poista
  3. Meillä on pitkä ja puuduttava anoppilamatka. Alkujaan yritin viihdyttää itseäni lukemalla mutta siitä tuli aina paha olo. Mutta sitten keksin neuloa autossa ja nykysin tuntuu että matka loppuu kesken. Pienten lasten äitinä kun kotona ei neulomisrauhaa pahemmin ole. Pimeässä neulon otsalampun kanssa ja mies aina nauraa että " taas se autosuunnistus alkaa"
    Ainut mikä arveluttaa autossa neulomisessa on että kuinka käy jos tulee kolari, neulon näet sukkia metallipuikoilla ja pahan tömäyksen tullessa niillä kyllä puhkeaa keuhkot tms. Pitäisi olla matkaneuleena helppo työ pyöröpuikoilla mutta usein sellaista ei ole kesken joten pakkaamiskiireessä nappaa lankakerän ja sukkapuikot mukaan ja aloittaa autossa perinteisen villasukan.

    HeissuV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen ei suju minultakaan, mutta neulominen kyllä. Huonossa valossa neulominen vain aiheuttaa seuraavana päivänä migreenin, joten mieluusti sitten vain niin kauan kuin luonnonvaloa on. Olen miettinyt tuota samaa noiden sukkapuikkojen kanssa, entä jos sattuu jotain. Minulla on kyllä bambupuikot, mutta sittenkin. Aina pitäisi olla simppeli neule puolivalmiina, mutta pihkurat valmistuvat aina ja uutta ei muista aloittaa.

      Poista
  4. komiat perussukat on tänne ilmestynyt :)

    VastaaPoista
  5. Minä kanssa neulon autossa. Sinänsä kumma, kun pystyn sitä tekemään, kun lukeminen tai takapenkillä istuminen saa aikaan yäkkiolon....

    VastaaPoista
  6. Mä kans neulon autossa. Varsinkin silloin, kun vielä olin mieheni kyydissä pitkillä reissuilla. Meni aika nopeammin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se lämmittää kovasti Kardemumman sydäntä.