torstai 28. helmikuuta 2013

Tarinaa erään sukkaparin ympärillä

Tilasin taannoin Viking Villeä (väri ei toistu kuvassa oikein, lähempänä oikeaa oleva väri alemmassa kuvassa), joista punnituksessa huomasin kerien olevan todella vajaita. Laitoin silloin ostopaikkaan asiasta maininnan ja tuote luvattiin korvata. Väri oli kuitenkin tilattu tiettyjä sukkia varten, joten tein sitten keristä kyseiset sukat. Lanka riitti silti juuri ja juuri sukkiin vajaista keristä huolimatta.
Nämä soittajan sukat olivat minunkin mielestä kauniit. Ja sukkien omistajakin tykkäsi. Lankaa oli ihana kutoa ja sukat valmistuivat nopsaan. Mutta tarinaan tuli vielä uusi mutka. Olen tehnyt tästä Viking Villestä useammat sukat ja ne ovat pysyneet pesusta toiseen kuosissaan, vaikka olen koneessa pessyt. Uskoin löytäneeni uuden, hyvän sukkalangan seiskaveikan tilalle. Se kun nyppääntyy niin nopsaan käytössä nykyisin. Nämä ihanuudet kuitenkin kuluivat kahdessa viikossa lavoista ohuiksi ja parsintakuntoisiksi. Vika täytyi olla laajempi kuin yksi viallinen kerä, sillä tein toisen sukan toisesta kerästä ja toisen toisesta ja silti molemmat ovat puhki. Tai minulle sattui todella huono onni näiden lankojen tilauksen kohdalla. Ensiavuksi laitoin sukista jäänyttä lankaa parsintalangaksi sukkien omistajalle. Toisena keinona on purkaa lavat pois ja käyttää sääriosia lämmittiminä tekemällä nilkkaan pätkän resoria.

Tällä kertaa tähän langan laatuun ei enää myyjäpaikka ottanut kantaa, vaan pyysi olemaan suoraan valmistuttajaan yhteydessä. Paikka, josta langat ostin, ei aikonut enää ottaa kyseistä lankaa myyntiin huonontuneen laadun vuoksi. Langasta olivat siis muutkin valittaneet, en ollut ainoa. Näyttivät myyvän loppuja keriään pois, kun poikkesin heidän nettisivuillaan. Siis vanhat kerät olivat hyviä ja kestävää, ne joista ennen kudoin ja joiden aikana lankaan ihastuin, mutta tuottajaa oli vaihdettu ja sen jälkeen oli laatu kuulemma huonontunut. Yhteydenottoni valmistuttajaan tuotti tilalle uudet kerät, valkoista lankaa. Luottamukseni kyseiseen lankaan kuitenkin horjui ja uusien, suuritöisten sukkien aloittaminen samasta langasta on vähän kangerrellut. Entä jos jälleen sukat kestävät vain sen pari viikkoa?

Ongelmani on jälleen löytää se paksumpi sukkalanka, josta kannattaa kutoa sukkia. Ohuista tiedän luottolangat, joista tehdyt työt kestävät kauniina pitkään, mutta paksumpaa lankaa, sellaista seiskaveikan korvaavaa etsin. Langassa saisi minusta olla hyvät värikartat. Näyttää kuitenkin, että monissa langoissa värikartat ovat muuttuneet hyvin maanläheisiksi ja aika suppeiksi. Olisiko kellään vinkata hyvää lankaa? Juttelin luottalankakauppani omistajan kanssa näistä paksuista langoista. Montaa paksua lankalaatua, jossa olisi yksivärisiä lankoja ei löydy, ovat pääasiassa näitä pätkävärjättyjä lankoja kaikilla. Hakusassa siis olisi?

Jouduin laittamaan jälleen kommentteihin valvonnan päälle saapuneiden roskapostien vuoksi. Kaikki eivät näytä menevät roskaposteiksi, vaan osa menee suodatuksesta läpi. Josko se jälleen jonkin ajan kuluttua helpottaisi.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Metsänvihreää

Tiesin lauantaina olevani jälleen kuusi tuntia auton kyydissä, osan matkasta kyllä pimeässä, jolloin en kudo. Valoisalle ajalle varasin ihan perusneuletta, jota olisi helppo neuloa matkalla. Ei tarvitse mukaan monenlaista apuvälinettä tai montaa lankakerää. Mennessä sainkin toisen metsänvihreän sukan melko pitkälle kudottua. Huomasin jättäneeni sakset kotiin työkalupussukastani, joten jouduin raitalankaa kieputtamaan jonkin verran, mutta lopulta sain pysähdyspaikalta kuskilta apua ja langan poikki. Minun sormivoimin lanka ei katkennut, vaan tuntui pureutuvan sormiin. Paluumatkalla olikin neulonta-aikaa huomattavasti vähemmän, joten sukka ei kovin paljon edistynyt. En halunnut häiritä opissa olleita kuskeja valolla, joten käytin matkan pimeän osuuden torkkumiseen. Sunnuntai meni muissa puuhissa, joten viimeistelin sukat sitten tänä aamuna.
Sukista tuli sitten kokoa suuremmat kuin piti, joten ovat miehelleni isot. En kuitenkaan viitsinyt purkaa ylimääräistä, kun tämä ei oikein hänen värinsä ole. Jos joku 43 jalkainen on vailla sukkia, niin näistä voisi neuvotella. Väri on hieman kirkkaampi kuin tässä hangella otetussa kuvassa. Kuulemma semmoinen armeijanvihreä sanoivat perheen miesväki.

Malli: oma miesten perussukka, koko 43
Lanka: Novita Jussi, väri 890, paino 138 g
Puikot: Nro 3,25 ruusupuiset.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ei pöllömpää

Pitihän niistä pöllölapasista kutoa myös se isompi koko. Niin veikeitä nämä ovat. Tyttäreni valitsi langat hartaudella ja päätti, kumpi pöllö tehdään. Varsinkin sinisen sävy piti olla juuri tämä. Aluksi näytti, että muuten hänelle sopiva lapanen uhkaa jäädä lyhyeksi. Lopulta pienen mallin muutoksen jälkeen sain ihan käyttökelpoiset lapaset. Hänen kapeaan käteensä näistä tuli ihan sopivat, kun jatkoin pöllön päässä välikerrosten tekoa melkein loppuun saakka. Paljosta ei siis ollut kiinni. Omaan käteeni tällä langalla malli on liian kapea. Sain näihin uppoamaan pieniä keränloppuja parikin. Hieman väheni Maija-pussukkani.


Malli: Horatio and Oren by Barbara Gregory
(ohje Ravelrystä, maksullinen)
Lanka: Gjestalin Maija, 54 g.
Puikot: nro 3 bambut

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kevättä kohden raitaa

Minulla on ollut jonkin aikaa työjonossa raitasukat. Kun pääsin noista juhlallisuuksista ja flunssasta vähän eroon pääsin kutomaan raitoja. Puikkoja olikin ollut jo ikävä sairastaessa ja oli mukava päästä jälleen kutomaan. Sunnuntaina nämä aloittelin ja tänä iltana sain valmiiksi. Värit valikoituivat jo keveämmiksi, kun kevättä kohden ollaan menossa. Valkoinen tekee aina raikkaan vaikutuksen.
Lankana näissä on Vuorelman Veto ja lanka tuntuu hyvin mukavalta kutoa. Raitojen sävyt löytyvät jo aikaisemmista töistäni. Vain valkoisen lisäsin, niin kerät riittivät pitkiin polvisukkiin. Veto on yllättävän riittoisaa lankaa. Lämmintä se on myös.
Malli: oma polvisukka, johon istutettiin raitoja, koko n. 40.
Lanka: Vuorelma Veto, värit 001, 420, 900, yhteensä 141 g.
Puikot: Nro 3 bambut

lauantai 16. helmikuuta 2013

Toipilaan pieniä töitä

Sairasvuoteella ei juuri kudottu. Jaksoin jonkin verran selailla nettiä ja silmiini pisti TiiQ peittoon tekemät palaset. Meillä töissä kerätään peittopaloja ja käsityökökkäläiset kokoavat niistä sitten peittoja vietäväksi paikkakunnan hoivalaitoksiin vanhuksille käyttöön. Siinäpä toipilaalle sopiva pikkutyö tehtäväksi. Olen jo jonkin aikaa etsinyt mukavia, vähän erilaisia paloja tehtäväksi ja löydinkin viimein sellaisen. Kyllähän tämäkin malli vei aikaa, paljon ei jaksanut aluksi kutoa. Kumman huonoon kuntoon kuume viekin, kun sitä on monta päivää peräkkäin. Toinen pala valmistui vähän joutuisammin kuin ensimmäinen. Paluu puikkojen äärelle on edessä.

Malli: Leaf Lace Washcloth by Jan Eaton, Ravelry
Lanka: Novita Ilona, 40 g.
Puikot: Nro 4 bambuaddit.

Tein hieman pienemmät kuin mallissa, lankani eli siten paremmin haluttuun palakokoon. Lanka on ihan sekoitelankaa, mutta kaunis kiilto lappuihin tuli kastelun ja pingotuksen jälkeen.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Juhlallisuuksia ja pukuloistoa

Ansat pääsivät tänään käyttöön. Iltapäivällä jo ehdittiin kuvaamaankin, kun oli käyty tanssimassa jo naapurikunnassa, ala- ja yläkouluilla. Vielä illalla on edessä perheille tarkoitettu tilaisuus, jossa pääsemme oma väkikin näkemään näitä kaunokaisia.
Sivulta vielä nuo viitat kuvattuna. Vielä jaksoi hymyillä vaikka taisi jo aika väsy olla. Mukava tuo viitta oli heittää harteille odotellessa ohjelmien alkua ja muulla väliajalla, ettei vilustunut. Nyt illalla sitten mennään jälleen koululle pienen lepotauon jälkeen. Hameet on entisöity ja meikkiä parannellaan. Kyllä se tästä taas.
Vielä yksityiskohtaa viitoista ja tyttäristäni. Missä ihmeen välissä ne minun pienet kaksoseni ovat jo näin isoiksi varttuneet? Itse en ole vanhentunut laisinkaan.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivää

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni 
ja Kardemumman talossa piipahtaville!

Toivottavasti saatte viettää hyvää Ystävänpäivää. Olen itse potenut tiistaista asti kuumeista flunssaa. Yli 39 asteen kuumeessa ei juuri huvita tehdä käsitöitä, lähinnä vain keskittyy omaan oloonsa ja sen parantamiseen. Edelleen menen buranaC:n voimalla ja ääntäkään ei enää lähde, yskiminen tekee kipeää ja olo on karsea. Siitäpä se johtuu hiljaisuuteni täällä blogissanikin.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Toinen poikanen kuoriutui

 Pöllöpoikaset näyttävät tämmöisiltä takaa. Näitä on mukava tehdä ja täytyihän sitten molemmat mallit kokeilla, miltä ne näyttävät. Minä en tiedä kumpi on Horatio ja kumpi Oren, mutta tässä toiset.
Tällä pöllölapsella on isot renkaat silmien ympärillä ja väriltäänkin se on tuollainen tummempi kuin veljensä. Velipöllö taitaakin olla semmoinen lumipöllö. Näitä on kiva pitää varalla, jos sattuisi tulemaan kohdalle pieniä käsiä, joita paleltaa. Vielä ei omistajaa ole kummallekkaan parille.
Malli: Horatio and Oren by Barbara Gregory
(ohje Ravelrystä, maksullinen)
Lanka: Gjestalin Maija, väri 222 ja 221, 43 g.
Puikot: nro 3 bambut

lauantai 9. helmikuuta 2013

Horatio and Oren

Blogeissa on vilahdellut näitä söpöläisiä jo jonkin aikaa. Ehdinpä minäkin tämän ohjeen pariin lopulta. Näin aluksi tämä lumipöllö lasten koossa. Suloisia söpöläisia nämä pikkupöllöt ovat. Näihin lapasiin toinen tyttäristäni ihastui. Väri kun oli hänen, sininen. Ehkäpä jossain välissä teen hänelle aikuisten koolla samanlaiset.
Malli: Horatio and Oren by Barbara Gregory
(ohje Ravelrystä, maksullinen)
Lanka: Gjestalin Maija, väri 225 ja 207, 43 g.
Puikot: nro 3 bambut

torstai 7. helmikuuta 2013

Farkkujen kanssa palmikkoa

Tulihan niistä farkunsiniset palmikkosukat. Samanlaiset, mutta harmaat tein tyttärelle melkein vuosi sitten. Toisella tyttärellä on ruskeat. Ja nyt taas valmistui yhdet. Entisiä on pidetty paljon. Tämä on hyvä sukkaohje, jolla on helppo tehdä polvisukat.
Mukavan lämpimät viluvarpaille. Ja yllättävän nopeaa nämä valmistui. Tein molempia sukkia yhtäaikaa, toinen on palmikkokierroiltaan toisen peilikuva. Maanantaina illalla aloitin, tiistaina illalla kudoin ja tänään valmista. Keskiviikko jäi välistä, kun käytiin porukalla elokuvissa muistelemassa nuoruutta vuonna 1985.
Tämä sininen meni todella hyvin farkkujen kanssa. Tytöllä sattuu olemaan vielä hieman vaaleampi tuubihuivi, joten ihan mukava kokonaisuus syntyy, kun vetäisee nämä sukat jalkaan ja kietaisee huivin kaulaan. Lämminkin on.

Malli: Novita Kevät 2010, naisten palmikkosukat,
suunnitellut Anne-Maija Immonen,
hieman korkeammalla kantapäällä kuin ohjeessa.
Lanka: Laurin villalanka, 75% villaa, 25 % polyamidia, 202 g
Puikot: nro 3 bambut

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kuurankukat

Tammikuulla sain haasteen. Kutoa Kuurankukat. Posti toi paketin, jossa oli lanka, ohje ja vähän kyytipoikaa, että puikot suihkisivat nopeammin. Tammikuu meni nopsaan kutoessa Ansaa vanhojenpäivän tansseihin, joten Kuurankukka -projekti siirtyi hieman helmikuulle. Mutta ei paljoa. Nyt ne ovat valmiina.
Ohje oli täynnä pieniä yksityiskohtia ja yllättäviä ratkaisuja. Kuvissa lapasten alla ovat vain jotkut yksiväriset lapaset, sillä sisälapasia en kutonut. Ainoastaan nämä pitsiset, Kuurankukat. Projektiin houkutellut tuttava saa  pingottaa vielä lapaset omien käsiensä mukaan ja alle tulevien sisälapasten kanssa. Muotoutuvat oikein.
Ohje: Kuurankukka by Suvi Simola (ravelry)
tai kirjassa Kaikki lähti lapasesta
Lanka: Wetterhoff Sivilla, 33 g
Puikot: Nro 3 bambu

lauantai 2. helmikuuta 2013

Koodikieli kaaviosta tutuksi

Kuurankukista toinen on peukaloa vaille valmiina ja toisesta on ensimmäinen kaavio kudottuna. Seuraavaksi siirrytään kahden sivun selailuun, sillä peukalokiila on eri sivulla kuin muu kaavio. Tämä toinen Kuurankukka oli jo huomattavasti joutuisampi tehdä. Ehkä kaavion koukerot olivat jo painuneet paremmin mieleen tai sitten vain pystyin keskittymään työhön paremmin kuin ensimmäiseen. Testasin lapaseni päällä ensin valmistunutta ja yllättävä paljon se muuttui kun sai tumman näkymän noista pitsineuleen reikäkohdista.